lauantai 19. marraskuuta 2016

Long way to home

Tunkkainen märkien vaatteiden haju leijailee Ellan nenään, kun hän etsii omaa paikkaansa junavaunusta. Ihmiset nostelevat matkatavaroitaan ylös ja tönivät ohimennen toisiaan ohi kävellessään. Joku on eksynyt väärään vaunuun koiransa kanssa. Kotimatka on alkanut. 

"Hyvät matkustajat. Tämä on Pendolino-juna Helsingistä Ouluun. Seuraavat pysäkkimme ovat Seinäjoki, Kokkola, Ylivieska ja Oulu. Junasta löytyy myös ravintolavaunu. Hyvää matkaa. Dear passengers, this is a...", kuulutus kuuluu junan kaittumista. Ella laittaa kuulokkeet korville, ottaa hyvän asennon ja kaivaa kannettavan tietokoneensa esiin. Matkustusajat on aina hyvä käyttää hyödyksi, joko työasioita tehdessä tai muuten vain omasta ajasta nauttien, kuten Netflixiä katsellen. Ella ottaa hyvän asennon ja valitsee tällä kertaa katsottavakseen Moderniperheen kolmannen tuotantokauden. 

Ellan taakse istuu kaksi nuorta poikaa, yläasteikäisiä. Pojilla on vauhti päällä, ja heidän metelöintinsä ja penkin potkiminen alkaa jo vähän ärsyttää Ellaa.

"Hei pojat, voisitteko olla potkimatta penkkiäni koko ajan? Kiitos." Ellan yllätykseksi pojat pyytävät anteeksi ja ovat potkimatta penkkiä. Ehkä nykynuoriso ei olekaan vielä pilalla, Ella pohtii. Hän korjaa asentoaan ja jatkaa Moderniperheen katsomista. 

"Matkalippujen tarkistus!", huutaa konduktööri vaunun päästä. Ella avaa sähköpostinsa ja etsii sieltä junalippunsa. Sama peli joka kerta, tuttua puuhaa. Koko junavaunullinen väkeä alkaa kaivella erinäisistä välineistään lippujaan. 

"Kiitos ja hyvää matkaa", toteaa konnari. Jo toinen yllätys tähän matkaan, eivät konnarit yleensä toivota hyvää matkaa. Työpäivä oli kiireinen, joten lounas jäi välistä ja junaan piti juosta. Työpäivä venyi tyypilliseen tapaansa, koska perjantaisin tehdään työt pois jaloista viikonlopuksi. 

Välillä Ella on tympääntynyt siihen, että arkipäivät menevät erossa miehestä ja karvaturrista. Tämän on pakko olla vain väliaikaista, hän pohtii samalla, kun haukkaa eväsleivästään ja hörppää suullisen Vichyä. Leipä maistuu vettyneeltä, mutta menee paremman puutteessa. Syömistä häiritsee ilmassa leijuva mandariinin haju. Joku muukin on avannut eväsrasian alkumatkasta. 

Leipä täytti mukavasti, ja loppuaika meneekin mukavasti kannettava kourassa. Ella on ollut ahkera työtehtävien kanssa: ensi viikolle ei ole mitään niin kiireellistä, etteikö hän ehtisi katsella lempisarjaansa kotimatkan ajan. 

Reilu tunnin kuluttua Ella herää pöllämystyneenä. Matkaa on silti tunti edelleen jäljellä, mutta se menee jo kuin itsestään. Suuri osa matkustajista jäi Ellan nukkuessa pois kyydistä, ja junavaunu on lähes tyhjä. Tunkkainen ja mandariinin makea haju ovat poissa. Ella sulkee uudestaan silmänsä, ja jatkaa uniaan. Hänen unensa keskeytetään jo hetken päästä: kuulutus siitä, että olemme hetken pysähdyksissä vastaantulevan junan vuoksi, häiritsee keskittymistä unen ihmeelliseen maailmaan ja herättää Ellan täysin.

Hän vaipuu mietteisiinsä ja pohtii, missä kohtaa elämä meni siihen, että työmatkaan menee enemmän aikaa kuin kotikonnuille ja miksei hän vain voinut sanoa ei. Ellan työpaikka ehdotti siirtoa toiselle paikkakunnalle, jossa työtehtäviä olisi enemmän, ne vastaisivat hänen toiveitaan paremmin ja palkkakin noususisi tuntuvasti. Kaiken lisäksi hän saisi työsuhdeasunnon ja matkakorvaukset. Kukapa ei tässä tilanteessa sanoisi kyllä? Nyt hän kuitenkin odottelee tietoa toisesta työpaikasta, joka sijaitsisi lähempänä kotia ja olisi eduiltaan ja työnkuvaltaan vielä tätäkin parempi. Nyt on vielä hetki hyvää aikaa työstää näitä ajatuksia, kunnes pääsee kotiin ja saa heittää aivot narikkaan ja vain olla. 

Aika on kulunut huomaamatta. Yhtäkkiä Ella huomaa olevansa siellä, minne oli koko ajan matkallakin. Hän näkee jo junan ikkunasta rakkaansa sekä heidän pienen karvaturrinsa. Astuessaan junasta Ella saa tekstiviestin. Se koskee hänen hakemaansa työpaikkaa. Viesti nostattaa hymyn hänen kasvoilleen. 

maanantai 17. lokakuuta 2016

Ikä on vain numeroita.


Tehtävä 4: Näytetään, ei kerrota (viikko 42)

Kirjoita pieni tekstikokonaisuus, josta käy ilmi, minkä ikäisestä henkilöstä on kysymys. Ikää ei saa mainita suoraan, vaan kirjoittajan täytyy kyetä osoittamaan se miljöön, esineiden tai henkilön kuvauksella. Voit tekstin suunnitteluvaiheessa tehdä listan niistä tavoista, joilla ikää voidaan kuvata sanomatta sitä. Rypyt ja harmaat hiukset ovat itsestään selviä. Mitä muuta? Esim. mitä paidassa lukee, missä viettää lauantai-iltaa jne.




"Huomenta maailma. Olen hengissä edelleen! Tai no, mikä nyt luokitellaan hengissä olemiseksi.. Alkaa nämä seinät vähän kaatua päälle jo pikkuhiljaa. Onneksi on sentään nuo kauniit verhot ikkunassa, jotka Anne kävi laittamassa viikko sitten. Vai onko siitä jo kaksi viikkoa? Minun puolesta saisi olla täällä vaikka joka päivä, mutta ymmärtäähän sen, ettei hän käy päivittäin tai edes viikoittain, työ ja oma perhe vievät aikaa ja pitäähän lasten antaa aikuistua rauhassa. Vaikka onhan se nyt jo aikuinen ollut vuosikausia.. Minun pieni tyttöni silti.

Jokohan sitä tohtis aamupalalle lähteä? Esko on varmaan käynyt jo, mutta Eini ja Pertti varmaan ovat vasta menossa. Sais edes vähän kontaktia tähän päivään, ennen kuin jumitun tänne sisälle taas. Onneksi jouluun on enää reilu kaksi kuukautta, silloin saa nähdä taas koko suvun ja lapsenlapset ja omat lapset ja koirat ja kissat ja naapurienkin kissat. Onneksi, ensimmäinen joulu ilman Einoa vaatii paljon menoa ja meininkiä, jottei ehdi suru tarttua puseroon. On muuten kaunis pusero, siinäkin on kukkia."

perjantai 7. lokakuuta 2016

Mietteitä uudesta elämästä

Tehtävä 3: Elämäntilanteen pohdinta (Viikko 40)

Luo henkilöhahmo ja kirjoita hänet pohdiskelemaan elämäntilannettaan (taustalla jokin oivallus, näkemys tai kokemus). Kirjoita henkilöhahmolle pohdiskelu, josta käsin hänen tilanteensa selittyy (itsetuhoiset ajatukset, jokin suuri muutos elämässä, petos, päätöksen puntarointi tms.)

Kirjoita myös pohdinnan tapahtumapaikka niin, että se tulee selville pohdinnasta. Ts. älä kerro sitä suoraan.



"Perkele näitä teräviä kiviä, pitiki lähtee ulos ilman kenkiä. Noh, toisaalta, niinhä sitä sanotaan että sisälläkin tarvis kulkea kengät jalassa että jalan asento pysyy oikeena ja ulkona pitäs mennä ilman kenkiä et verenkierto jalanpohjissa paranee. Ei kai siinä sitte, parannetaan ny sitte sitä verenkiertoa, jos vaikka lakkais jalatki palelemasta joskus. Noh ne palelevat varpaat on kyl just nyt se pienin murhe tässä kohtaa.. Todella pieni ton Peten ilmoituksen jälkeen. Mä luulin että meillä on kaikki hyvin. Toisaalta, eihän se mikään salaisuus ole et miehet yleensä tykkää vähä nuoremmasta lihasta. Mutta et oma oppilas.. Just näin. Siistiä selitellä muksuille että joo yksi Peten opiskelijoista tulee olee teidän äitipuoli. Miten se ees sai pidettyy tollasen salaisuuden multa, toisaalta en kyllä enää ihmettele miten lihas ei kasva vaikka se ramppas salilla useemman kerran viikossa.

Mitenköhän me saadaan ny nää asiat hoidettua.. Pete saa kyllä luvan myydä osuutensa mein talosta mulle, et voidaan jäädä lasten kans tähän. Muuttakoot mihin tahansa hevonkuuseen sen eukkosa kans. Ei kiinnosta. Jos heillä on ollu jo vuoden suhde mun selän takana ni tehkööt ihan mitä lystää, kunha pitää sit mut ja muksut erossa siitä. Kyllä tää tästä, ei elämä tähän kaadu. Onhan mulla ystävät ja vanhemmat, sisarukset ja tietty ne ihanat lapset. Jotka muistuttaa mua joka päivä niiden isästä joka osoittautukin täydeks idiootiksi.. Äh, turha lähtee tohon. Nyt pitää vaan jatkaa elämää ja keskittyä itteensä. Jokohan sitä uskaltais mennä takas sisälle ilman että on pelkoa et alan paiskoa lautasia sitä idioottia päin?"

torstai 29. syyskuuta 2016

Silminnäkijöiden silmin

Tehtävä 2: Erilaiset repliikit (Viikko 39)

Kuvitellaan onnettomuustilanne, jossa auto on törmännyt mopoautoon. Sen kuljettaja,
nuori tyttö, on kuljetettu jo sairaalaan, samoin autoa ajanut keski-ikäinen mies. Poliisi kyselee tapahtuman kulkua. Alla on lueteltu silminnäkijät.

Heistä valitaan kolme mieleistä ja kirjoitetaan jokaiselta repliikki, jossa valittu henkilö kuvaa, miten on tapauksen nähnyt. Otetaan huomioon valitun henkilön ikä, ammatti ja asuinpaikka, sillä nuori näkee eri tavalla kuin vanha, koulutusta saanut käyttää erilaista sanastoa kuin kouluja käymätön, kaupunkilainen puhuu toisin kuin maalla asuva. Kannattaa muistaa, että ihmisillä on kummallisia asenteita, ja että he hyvin mielellään tuovat itseään ja yhteiskunnallista asemaansa esille. Voidaan käyttää karrikointia.
Älä kirjoita repliikkiin, kenen repliikiksi olet sen tarkoittanut, kommentoijat saavat päätellä.

Valitse siis näistä henkilöistä kolme:
- Matematiikan vanhempi lehtori Aksel Yhtälö, 55 v, Pori
- Martta-yhdistyksen rahastonhoitaja Lyydia Killinki, 62 v, Rovaniemi
- Koululainen Anu Aherrus, 14 v, Pori
- Puoluesihteeri Paavo Pamppu, 49 v, Helsinki
- Raittiuslautakunnan puheenjohtaja Inkeri Viinanen, 58 v Äänekoski
- Eläkeläinen Eufrosyne Reumanen, 81 v Kullaa (Ulvila)
- Esikoululainen Jussi Tumppi, 6 v Pori
- Pienviljelijä Ryynäri Turpeinen, 52 v Luvia
- Kampaamoharjoittelija Katri Kutri, 19 v Tampere
- Rappioalkoholisti Kalle Kulaus, n. 50 v, ei vakituista asuinpaikkaa
- Kapteeni Yrjö Kotkanen, 34 v Naantali
- Koulupsykologi Oili Ongelmainen, 32 v Turku
- Omakustannerunoilija Aapo Aamurusko , 23 v Vantaa
- Jääkiekkoilija Lasse Lätkä, 22 v Pori


"Kyllä minä sen onnettomuuden näin, olin juuri kävelemässä kokouksesta kotiin päin. Auto vain ajoi vauhtia hidastamatta kolmion takaa mopoauton kylkeen. Olen melko varma, että alkoholilla oli osuutta tässä onnettomuudessa! Kaikenlaisia rattijuoppoja sitä liikenteessä nykyään onkin. Suosittelisin, että ohjaatte autoa ajaneen herran suoraan AA-kerhoon, jos ja kun hänen verestään löydetään alkoholia. Tällaiset tapaukset pystyttäisiin hyvin estämään keskittymällä yhteiseen hyvään,"

"Emmää tiä, kyl kai siel jotain tapahtui kun kauhee rysäys ainaki kuulu, täs Marjatan kanssa vaa istuttii ja otettiin aamuhömpsyt eikä oikee nähty mite siin kävei. Kai se auto ei vaa vissii huomannu tota mopoautoo? Oisko sulla muuten heittää pari kolikkoo et saatais päivä vielä paremmin käyntiin?"
  

"Kyl tua se Audi vaa kolaht suoraa mopoauton kylkee. Pahaa jälkee, se mopoauton mimmi oli iha rikki tää jälkee. Ei ne vissii lujaa ajanu mut kyllähä noi mopoautot on sellasii lelui et heittämäl menee kylki sisää jos V12 kolahtaa päi. Mut toi mul ois kauhee kiire reeneihi, et pystyskö jatkaa matkaa jo?

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Oletko koskaan kuullut rakkaustarinasta, joka lyö kaikki valmiit teokset ällikällä? Noh, tässäpä sinulle sellainen. 

Autonasentaja Arimo Juuriharja oli raskaan sarjan duunari, isältänsä oppinsa saanut. Hänellä on oma autokorjaamo lähellä Ylivieskaa, Nivalan suunnalla. 

Vaikka Arimo on raavas, konservatiivinen ja kunnianhimoinen mies, hänen mielipuuhaansa on katsella lauantai-iltaisin Viidakon tähtösiä ja nautiskella luumuja, omassa punaisessa tuvassaan. Tätä ei moni tiedä, vain lähimmät tuttavat ja ystävät. 

Vaan kerran kävi niin, että muuan turisti Kokemäenjoen rannalta, Porista, joutui turvautumaan Arimon apuun, Hondansa hajotessa keskelle tietä 27. Kyseessä oli jo eläkeikää lähentelevä, myyntityötä ammatikseen harjoittava vaaleaverikkö, jonka työmatka Raahesta Ylivieskan kautta Jyväskylään ja sieltä Hämeenlinnaan tyssäsi juuri Arimon autokorjaamon liepeille. 

Vaaleaverikkö, kutsuttakoon häntä Seijaksi, nousi punaisen Hondansa ratin takaa, ja pyysi ujo hymy kasvoillaan Arimolta apua, jotta hänen matkansa voisi jatkua. Arimo, joka on perinteisen suomalaisen miehen tapaan hitaasti lämpenevä ja kohtalaisen juro, yllättäen ihastui ensisilmäyksellä Seijaan. 

Arimo ei tunnetusti yksityisyrittäjänä pidä lomia juurikaan, mutta Seijan tavatessaan, jotain tapahtui. Skypet, WhatsApp, Facebook ja sähköpostit olivat kovassa käytössä, kun rakkauden paloa yritettiin pitää yllä 400 kilometrin etäisyydestä huolimatta.

Huhu kertoo, että nykyään jo eläkkeelle jäänyt Seija on pakannut vähäisen omaisuutensa Hondaansa, ja muuttanut maaliskuun pikkupakkasten aikaan Arimonsa luo. Nyt he katselevat yhdessä Viidakon tähtösiä ja toisinaan jopa kuuntelevat Arttu Wiskaria, revontulten loistaessa Pohjanmaan taivaalla.


Sen pituinen se.